Osaavatko vanhukset rokata?

Kevät tekee edelleen tuloaan. Aurinko on ainakin hellinyt jo täällä päin Suomea ja sulattanut lumia. Enkä nyt puhu Nokian keksinnöstä, vaan siitä valkoisesta tavarasta, joka talvisaikaan tuppaa peittämään maan. Mielikin taitaa olla hiukan virkeämpi, kyllä auringolla on kummallinen vaikutus. Vaikkakin ennen kuin tuo valkoinen tavara on lähes kokonaan sulanut, on turha kuvitellakaan että luonto näyttäisi jotenkin kauniilta. Vielä toistaiseksi täällä on tasaisen harmaata ja ruskeaa. Keväällä kaikki on toisin, kun luonto herää eloon.

Tampere kutsui tässä hiljattain. Minähän tietenkin vastasin innokkaana kutsuun, kun kyseessä oli Vanhuus Rokkaa-konsertti. Kyseessä oli hyväntekeväisyyskonsertti, jonka esiintyjäkaarti houkutti melko paljon. Konsertteja järjestettiin useammalla paikkakunnalla. Vanhusten puolesta rokattiin Oulussa, Lahdessa, Jyväskylässä, Tampereella, Kuopiossa ja Helsingissä. Tuotto käytetään paikallisten setlementtien seniori- ja vanhuustyöhön. Kyseessä on siis järjestö, joka yleensä tarkoittaa myös paljon vapaaehtoistyötä. Aina kun puhutaan vapaaehtoistyöstä, nostaisin hattua, mikäli käyttäisin sellaista. Työtä tehdään pyytettömästi, eikä toiminnalla tavoitella voittoa. Tällöin löydetään aikaa lähimmäiselle, eikä siitä haluta rahallista korvausta.  Oma aika olisikin parasta, mitä voisimme jokainen tarjota läheisille vanhuksille. Se on osa arvokasta vanhenemista ja samalla voisimme oppia elämästä. Kuuntelemalla ihmisiä, joilla on varmasti monta tarinaa kerrottavana elämästä, voisimme tehdä ison palveluksen meille maata rakentaneille ihmisille. Omien vanhojen läheisten kuuntelemisesta pitäisi lähteä liikkeelle. Mikäli lähipiiristä ei sopivaa vanhusta löydy, voi vaihtaa kuulumisia vaikka naapurissa asuvan mummon kanssa. Kuinka moni vanhus soittaa esimerkiksi hätäkeskukseen, kun he oikeasti tarvitsevat vain jotain juttukaveria?

Ajatelkaapa itse tilannetta, että asut yksin, elämänkumppaninne on kuollut jo joitakin vuosia takaperin. Sinulla ei ole käytössäsi tietokonetta tai internettiä, tai vaikka olisikin mahdollisuus sen käyttämiseen, kellään ei ole ollut aikaa opettaa sen käyttöä. Luonasi käy kotisairaahoitaja tai vastaava kerran tai pari viikossa, se on ainut ihmiskontakti, jonka saat viikon aikana. Liikkuminen on käynyt jo sen verran huonoksi, ettet voi lähteä käymään edes kaupassa. Sukulaisesi asuvat toisella paikkakunnalla, eivätkä pääse edes joka viikko katsomaan sinua. Puhelimella voit soittaa, sukulaisesi ovat töissä aina kun soitat, eikä heillä ole aikaa keskustella sinun kanssasi. Tunnetkohan kenties olosi yksinäiseksi? Onko mikään ihme, että vanhukset syrjäytyvät? Mietipä tätä seuraavan kerran kun Martta-mummo soittaa ja tahtoo ihan vain jutella säästä ja sinusta se on turhaa löpinää, tai kun hän pyytää käymään kylässä, kun ei televisio on hävittänyt kaikki kanavat (paikalle päästyäsi huomaat tv:ssä pauhaavan Kauniit ja Rohkeat).

Tampereella kyseinen konsertti järjestettiin Tampere-talossa. Tampereella lavalla nähtiin toinen toistaan upeampia artisteja. Monien artistien kohdalla koin ensimmäistä kertaa live-esiintymisen taikaa. Arttu Wiskari teki livenä suuren vaikutuksen. Miehen herkkä ja upea ääni sai kylmät väreet hipimään selkäpiitä pitkin. Miehen suurimmat hitit Mökkitie ja Tuntematon potilas, kuulostivat livenä todella hyvältä, vaikka radiot ovatkin soittaneet ne puhki. Suuren vaikutuksen teki myös Pelle Miljoona. Tämän 57-vuotiaan päässä rastat eivät näyttäneet korneilta tai jalassa olevat nahkahousut yliampuvilta. Moottoritie on kuuma ja Juokse villi lapsi -kappaleet esitettiin suurella uholla ja lavalla hyppien. Ei tätä voi katsoa kuin ihaillen ja hymy huulilla. Asennetta on herrassa enemmän kuin pienessä kylässä. Tumppi Varosta en myöskään ole aiemmin nähnyt livenä. Tumppi kuuluu samaan ikäpolveen Pellen kanssa ja yhdessä ovat herrat tehneetkin keikkoja. Tämä herra on oikea monitaituri ja lavalla hyvin energinen ja rokkaava hänkin. Tahdon rakastella sinua kajahti komeasti Tamperetalossa.

Ihana ja positiivinen Mikko Kuustonen teki myös vaikutuksen. Mikko ihastuttaa tällä hetkellä joka keskiviikko televisiossa Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmassa. Mikko sopii hyvin stand-up koomikkojen kanssa samaan riviin istumaan ja saa hymyllään hymyn huulille myös kotisohvalla katsojalle. Tätä samaa säteilyä Mikko jakaa myös livenä esiintyessään, hymy huulilla voi kuunnella Mikon esittävän laulujaan. Osaahan hän vitsejäkin kertoa. Mikko esiintyi myös ystävänsä Heikki Silvennoisen kanssa konsertissa. Heikki Silvennoinen, tuo kummeleista tuttu mies pyörähti lavalla useamman kerran tutun toimittajan asusteissa, Mauno Ahonen oli toinen juontajista. Mauno Ahonen ainakin nauratti kommenteillaan ja Heikki Silvennoinen on kertakaikkisen upea kitaristi. Jumaloiden kuuntelin ja katselin taitavaa kitaran hallintaa.

Erin on kaunis, hauska ja herkkä artisti, joka osaa vangita kuulijan omalla esiintymisellään. Erinistä välittyi tunnelma, että hän todella elää sen mitä laulaa. Upeaa ja vaikuttavaa. Aikoinaan jo kova Nylon Beat-fani tietysti odotti kovasti Erinin näkemistä livenä vuosien tauon jälkeen. Nylon Beatin levyt löytyvät edelleen hyllystä ja laulujen sanat tuntuvat edelleen tulevan jostain alitajunnasta, on niitä niin paljon kuunneltu. Erinin levyä ei kyllä ole tullut hankittua, mutta radiosta olen kyllä lauluja kuullut ja mukana laulellut. Vanha sydän on äärettömän kaunis kappale ja ensimmäisen kerran kuulemani On elämä laina sai kyyneleet silmiini. Vaikuttava artisti siis hänkin.

Jottei unohdettaisi sitä suurinta syytä, joka sai minut liikkumaan Tampereelle. Lavallahan siis pyörähti pariin otteeseen eräs porilainen tyyppi, joka Annika Eklundin ja erään iltapäivälehden mukaan pillahtaa itkuun herkästi, eikä ole niin kova kuin miltä yrittää näyttää. Nyt lavalla oli iloisen ja onnellisen näköinen artisti, josta näkee ja aistii lavalla olemisen riemun. Niin ja herra on muuten karistanut kiloja hurjan määrän, uskoisin että niitä on lähtenyt enemmän kuin erään iltapäivälehden mainitsemat 10kg. Nyt voi myöntää Yön laulujen kuulostaneen kummallisilta, koska kitaran varressa oli aivan väärä henkilö. Rumpujen sointi oli kuitenkin tuttu. Noita kahta tuttua hahmoa seuraillessa ja kuunnellessa, päästä häviää kaikki huolet ja murheet ja huulilla on vain hymy jälleennäkemisen riemusta. Edellisellä viikolla muistan myös tunteen kun, ystäväni soitti minulle yhdestä konsertista ja kuulin pitkästä aikaa Ollin laulavan Pettävällä jäällä ja Rakkaus on lumivalkoinen. Kyyneleet valuivat silmistä ja hymy oli huulilla. Nyt Tampereella huomasin myös kummallisen asian, Pettävällä jäällä aikana melkein jo odotin Annika Eklundin pomppaavan lavalle Ollin kaveriksi laulamaan. Taisin tottua siihen viime syksynä jo liian hyvin, koska nyt kaipasin sitä.

Annika Eklund laulaa tietokoneen kaiuttimista uusia kappaleitaan ja olen jälleen vaikuttunut. Naisella on valtavan upea ääni ja kyllä tuolta levyltä taitaa jo löytyä omat suosikkini, kun se on ehtinyt pariin otteeseen soimaan läpi. Kaunis ja herkkä levy, niin kuin on laulajakin. Ensi syksynä saamme jälleen nauttia Annikan äänestä myös Yön konserteissa. Mahtavaa. Kohtahan pääsemme jo kuuntelemaan kuinka Olli suoriutuu tuutulaulujen laulamisesta. Rauhallista pääsiäisen aikaa kaikille. Ainiin, VANHUKSET TODELLAKIN OSAAVAT ROKATA!

Kevättä rinnoissa, ihanko molemmissa?

Kevät tuli, lumi suli ja maa muuttui mustan harmaaksi. Kyllä kevät on sitten kaunista aikaa. Itse olin jo aivan varma, ettei tänä vuonna tule kevättä. Erään orkesterin keikkatauolla ei varmastikaan ole minkäänlaista osuutta asiaan. Ehei. En muista koska olisin ollut kevään aikana näin vähän keikoilla, ei vaan muistanpa. Se oli ennen kuin eräs orkesteri vei mukanaan keikoille eli vuonna....2006. Ehkä. No mutta jottei ihan keikattomaksi jäisi tämä kevät, niin onhan sitä käyty nyt vierailemassa paikallisessa ravitsemusliikkeessä, jossa taannoin oli esiintymässä Suomen iskelmätähtitaivaan kirkkain tähti, eli Suvi Teräsniska.

Suvi vakuutti keikallaan, kuten aina. Itsevarmaa esiintymistä ja kaunista laulua. Siinä on kyllä nainen paikallaan. Kovasti settiin näyttää tällä hetkellä kuuluvan uusimmalta levyltä materiaalia. Kyseistä levyä en jostain syystä itse ole oikein omakseni löytänyt. Pari biisiä levyltä nousee omiksi suosikeiksini, mutta pidän kahdesta aiemmasta (jos tarkkoja ollaan, niin kolmesta koska Tulkoon joulukin levyksi laskettaneen) huomattavasti paljon enemmän. Esimerkiksi Ei saa kesyttää -biisiä olen kuunnellut todella paljon ja vieläkin se aiheuttaa kylmiä väreitä, upea kappale kaikin puolin. Tällaisena hartaana Yö-fanina odotan tietysti nyt kuin kuuta nousevaa Suvilta ilmestyvää Yö-levyä, jossa on siis Yö-orkesterin biisejä Suvin laulamana. Mahtavaa. Tästä tykkään. Suvihan on levyttänyt jo kolme Yön kappaletta omilla levyillään: Kiertolainen, En saanut sua pilviin ja Kultasiipi. En edes uskalla lähteä arvailemaan mitä muita kappaleita se Suvi sieltä Yön tuotannosta löytää ja ne levylle lallattaa. Jännityksellä tätä odotamme.

Toisenkin kerran olen tämän kevään aikana vieraillut paikallisessa ravitsemusliikkeessämme. Tällöin ihmisiä oli viihdyttämässä bilebändi Kerma feat. Sani. Jaa että mikäkö? No hei, Miina Mikkosen luotsaama bilebändi. Voin kertoa, että kyllä muuten riitti menoa ja meininkiä. Siinä mimmissä on rutkasti lavaenergiaa, joka välittyy ihanasti yleisön joukkoon. Porilaisissa näyttäisi olevan jotain kummaa vetovoimaa, joka vie minut mennessään. Noh, en valita. Ehkä seuraavana voisi olla vuorossa Mamba. Mutta siis tämä ei suinkaan jää kyllä viimeiseksi Kerman keikaksi, vaan tuota yhtyettä täytynee päästä uudemmankin kerran katsomaan ja kuuntelemaan. Ainiin ja hyvinhän se Sanikin lauloi. Itsevarman oloinen nainen, jota olen fanittanut jo teininä kovasti Aikakoneen aikoihin. Aikakone onkin cd-soittimessa silloin 90-luvulla useasti soinut ja vielä toisinaan lataan musiikit tikulle ja automusiikiksi matkalle mukaan.

Kolmannenkin kerran on oman kotikaupunkini yöelämä kutsunut. Johan minusta kohta tulee vakioasiakas tuolla kotiseudun yöelämässä. Meille rantautui siis Rainbow-legenda Graham Bonnet. Mainittakoon, että kyseinen kaveri on aloittanut musiikkiuran vuonna 1968, eli jokusen vuoden on kaveri ehtinyt musiikkimaailmassa pyöriä. Jos uskon kaiken tietävään Wikipediaan, niin kaveri on tällä hetkellä 64-vuotias ja täytyy myöntää että aivan mieletön meno oli keikalla. Miksi sitten tällaista ihmettä eksyin katsomaan, kun tämän kaltainen musiikki ei aivan edusta sitä minun musiikkityyliä, jota kaikista mieluiten kuuntelen? Puuhamiehenä Bonnetin Suomen kiertueilla on toiminut Daffy Terävä, joka siis myös tietenkin kitaran varressa keikalla nähtiin. Rumpujen takaa löytyi Popedasta tuttu Lacu, bassoon oli tänä vuonna tarttunut Klaus Wirtzenius (aiempina vuosina on Yöstä tuttu Jay Lewis soitellut kiertueella bassoa), koskettimien takaa löytyi myös Popedasta tuttu kaveri Pate Kivinen, samoin kuin toisena kitaravirtuoosina nähtiin Popedan tekniikkatiimissä häärivä Mika Lamminsivu. Enkelikuorona kiertueella on nähty Päivi Lepistö ja Miina Mikkonen, tällä paikkakunnalla Päivi oli kuitenkin jäänyt syystä tahi toisesta pois ja Miinan kanssa taustoja lauloi joku aivan muu. Tykkiä tavaraa reilun tunnin ajan ja ehdottomasti mahtavaa kitarataiturointia, joskin muutkin soittimet soivat hyvin. Pidän itse kovasti kitarasta soittimena, sillä pystyy tekemään ihmeellisiä asioita, kun oikea ihminen kitaran kaulaan tarttuu.

Näiden keikkojen jälkeen voidaan todeta, että musiikki on minun suurin voimavarani elämässä. Sen kuunteleminen tuo minulle suurta iloa ja livemusiikki saa hymyn huulille ja mielen virkeäksi. Tästä voimavarasta aion myös pitää kiinni, niin paljon onnea se elämääni tuo. Kesää odotellessahan se aika tässä menee, joskin onneksi kevään varalle on hiukan suunniteltu mukavia ohjelmanumeroitakin. Hyvää kevättä jokaiselle! Nauttikaa koirankakoista ja roskista ja mustista tienpenkoista! Ihanaa että on kevät!