Oulun Rotuaari piknikillä

16.7.2016 Rotuaari Piknik, Oulu

Lauantaina otimmekin sitten tuon rakkaan yö-ystäväisen kanssa auton alle ja suuntasimme auton nokan kohti Oulua. Minähän en ole koskaan aiemmin Oulussa käynyt, joten minulle se on täysin vieras kaupunki. Täytyy kyllä sanoa, että ei se toki kovin tutuksi nytkään ehtinyt tulemaan. Siinä me reippaina mimmeinä lyötiin auto parkkiin ja suunnattiin hotellille. Toki me kävimme myös nauttimassa paikallisen Amarillon antimista ja hyvät oli ruuat ja ystävällinen henkilökunta samoin. Huoneessa piipahduksen jälkeen suuntasimmekin jo festivaalialueelle, hyvissä ajoin kuten aina. Oli jotenkin tosi mukava, kun festivaali oli siinä niin lähellä. Ovesta ulos astuessaan oli jo melkeinpä festarialueella.

Illan aloitti Tuohimaa. Kolmen nuoren miehen poppoo, josta ei ollut ennakkoon minkäänlaista tietoa. Keikan aikana toki selvisi, että poijjaat ovat oululaisia. Täytyy sanoa, että erittäin mielellään tätä bändiä kuunteli ja katseli. Musiikki oli sellaista rockin tyylistä, melko raskaalla soinnilla. Hitsin hyvä. Ja soittajapojat olivat varsin ilmeikkäitä, joten heitä myös katseli mielellään. Biisit jäivät helposti päähän, kertosäkeissä toisella kerralla melkein pystyi jo laulamaan. Ei lainkaan pöllömpi bändi aloittamaan iltaa.

Hyvin lyhyen roudaustauon jälkeen (oli meinaan lavalla hetkittäin melkoista vipinää ja vilskettä) päästiin itse asiaan kun Yö valtasi lavan. Se tunne valtaa minut joka kerta kun Yön alkunauha lähtee soimaan, sydän hakkaa hitusen kovempaa ja huulille hiipii pieni hymynpoikanen, kun katselee keikkaan virittyviä soittajia. Se tunne on varmaan myös yksi iso syy siihen, mikä minua keikoille vetää. Se tunne saa vatsanpohjan kutiamaan ja kutittelee se myös niitä suupieliä, niin että on vaikea olla hymyilemättä.

Keikalla kuultiin Vie mut minne vaan, Likaiset legendat 1, Yötä vastaanottamaan, Pettävällä jäällä, Tie sydämeeni, Ihmisen poika, Deadline, Minne tuulet vie, Tia-Maria, ROLV, Erakko ja Kiitos ja kunnia (ihan on tunne että listasta joku puuttuu, mutta nyt ei kyllä kykene muistamaan). Deadline on kuulemma naisten orgasmi biisi, näin meitä informoi biisin esittävä pitkätukka. Tämä määritelmä taisi tulla toki toiselta bändiltä.

Todellinen kirsikka muutenkin hienon kaukun päälle tarjoiltiin Kiertolaisen muodossa. Olli aloitti laulun ja screenillä alkoi pyöriä video Suvin ensimmäisestä esiintymisestä Yön kanssa, joka on siis tapahtunut samoilla festareilla 10 vuotta sitten. Luonnollisestikin lavalle nousi tälläkin kertaa yksi ja ainoa Suvi Teräsniska. Saman tien kun Suvi aloitti laulamaan, alkoi omista silmistäni valua kyyneleet. Enkä kyllä osaa selittää syytä siihen. Kai se on se musiikki ja Suvi. En edes muista koska olen viimeksi Suvin lavalla nähnyt, joten sekin saattaa olla yksi syy. Mutta samaan aikaan kun Suvi lauloi, screenillä pyöri kuvia Suvista vuosien varrelta. Olipa hienoa päästä näkemään tällainen spesiaalitapaus. Melko paljon joutui tekemään töitä niiden vuotavien silmien kanssa myös Särkyvää -biisin aikana, jonka Olli ja Suvi yhdessä lauloivat. 

Suvin jälkeen sillä  rakkaalla Artistilla loppuikin sitten taas se tasapainottava lääkitys ja hiukan levottomia se siellä lavalla taas puuhaili ja jutteli. Kuten esimerkiksi että jos yleisö huutaa tarpeeksi lujaa, niin hän riisuu pöksyt ja sitten kuulemma näkyy jorma. Voi hyvänen aika sitä taas...

Eihän se ilonpito toki siihen loppunut. Jälleen lyhyen roudaustauon jälkeen ja hyvin kiireisten ihmisten työskentelyn jälkeen lavan räjäytti tulee Ikurin tiikeri joukkoineen. Popedan keikkahan oli täyttä timanttia jo ensimmäisistä soinnuista alkaen. Elämässä pitää olla runkkua ja Kakskytä centtiä saivat yleisön helposti liekkeihin. Tai en minä tiedä mitä ympärillä tapahtui, mutta minut se ainakin sai syttymään. Ei se voi kovin pahasti mennä metsään, jos soittaa pelkkiä hittejä, vetää täysillä ja antaa kaikkensa. Aino on ehdottomasti yksiä omia suosikkejani Popedan keikalla. Eikä toki Elän itselleni, Onhan päivä vielä huomennakin tai Repe ja Lissu jää paljoa huonommiksi. 

Nyt en enää ihan edes muista mitä kaikkea Popedan keikalla kuultiin. Loppukeikasta lavalle kipusi myös jokunen vierailija. Oli Daffya soittamassa kitaraa, oli Jukia laulamassa ja soittamassa bassoa ja jostain käytiin etsimässä vielä Suvikin laulamaan Pitkää kuumaa kesää. Encoren aloitti Costello Kun mies unelmoi kappaleella ja siinähän sitä olisi voinut kuunnella vaikkapa koko päivän tai illan tai yön. Costia kun on ilo sekä kuunnella että katsella. Ilta päätettiin Ukkometson ja Da dan tahteihin.

Ilta Oulussa oli kaikin puolin mahtava. Iltaan mahtui paljon naurua, iloa ja vähän kyyneleitäkin. Eikai sitä muuta hyvältä musaillalta voi toivoakaan. Ainiin ja tietysti aivan mahtavaa seuraa. Nämä on niitä reissuja, joita muistellaan kiikkustuolissa, että sillon oltiin siellä ja voi että olikin hauskaa. On se melkoista. 

Kuvia löytyy jälleen veispuukista. Kattokaa niitä täältä.