sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Tästä alkaa vuoden 2017 Yö-juoksentelut

18.2.2017 Nightclub Tähti, Tampere


Viime aikoina on tullut seurailtua paljon erilaisia nettikeskusteluja Yön ympärillä, enkä voi oikein muuta todeta kuin että, nettikommentointi on mennyt todella huonoon suuntaan. Mutta ei mennä siihen sen enempään, koska yhden tekstin olen tästä aiheesta jo kirjoitellut ja se saa luvan riittää. Mennäänpä asiaan. Tätä iltaa olin jo tovin ehtinyt odottaa hyvin suurella mielenkiinnolla ja hyvin jännittynein fiiliksin. Sitä odotellessa on ehtinyt pohtimaan asian jos toisenkin ja jännittämään asiaa myös Yön puolesta.

Nightclub Tähdestä mainittakoon pari juttua. Tähti edustaa minulle hyvin klassista Iskelmäbaari konseptia, eli löytyy halukkaille karaokea ja vastaavasti tanssikansalle tanssilattia. Se mikä tekee tästä baarista erikoisen on se, että sinne kulkee kaksi hissiä. Ei portaita. Vain ne hissit. Ja sitten niillä ajellaan edestakaisin täysien lastien kanssa ja molemmilla kerroilla joku mainitsi hississä sen, että ne jumiutuvat usein. Kiitos tiedosta. Vaikka en itse kärsikään ahtaanpaikan kammosta, niin tuollainen pieni koppero ei juurikaan mieltä ylennä. Positiivisena täytyy mainita musiikki, joka soi ennen keikkaa, joka oli pääasiassa suomalaista. Tästä ainakin minulta extrapisteet.

Ennen keikkaa oli kiva moikkailla tuttuja läheltä ja kaukaa. Yhden yöystävän kanssa ehti käymään murkinallakin ennen keikkaa. Terkut sinne. Pus. Muiden kanssa tuli sitten vaihdettua jokunen sana siinä lavan edustalla. Jotenkin tuli taas melko vahvasti mieleen se että Yön fanit ovat kuin yhtä suurta perhettä. Viime aikoina olen hiukan pelännyt tämän tunteen puolesta, mutta sieltä se taas löytyi. Onneksi.

Keikka startattiin jykevällä introlla. Tuttua syksyltä, eikä se jätä kyllä vieläkään kylmäksi. Ukot lavalle ja hommat käyntiin. Likaisilla legendoilla aloitettiin. Nyt täytyy myöntää, että biisejä en kyllä muista nyt mitenkään kaikkia, saati sitä missä järjestyksessä ne soivat. Liekö yhtenä syynä kohtuullisen vähäinen uni aamulla, mutta legendoilla se keikka starttasi. Nyt on pakko mainita ainakin kiva versio Niin paljon me teihin luotettiin kappaleesta. Minuun ainakin upposi tämä versio ihan täysillä. Huomasin keikan aikana jääväni useamman kerran kuuntelemaan kitarataiturointia, jota Jussi Turpeinen bändiin nyt tuo. Minua ainakin miellytti kovasti kitarasoundit ja niitä oli ehdottoman mukava kuunnella. Aika paljon raikkautta ne uudet kitarasoundit biiseihin toivat. Enkä nyt siis tarkoita että edellisessä olisi ollut vikaa. Ei suinkaan, Mutta erilaista se toki oli, mikä on vain ja ainoastaan hienoa. Minä ainakin pidin siitä, että niitä kitarasoundeja oli fiksailtu uusiksi.

Biiseinä illan aikana siis kuultiin ainakin Likaiset legendat 1, Yötä vastaanottamaan, Vain yksi sydän särjettäväksi, Niin paljon me teihin luotettiin, Minne tuulet vie, Tie sydämeeni, Kuorotyttö, Pettävällä jäällä, Laulu rakkaudelle, Puolet taivaasta - Puolet helvetistä kertosäe, Vie mut minne vaan, Hän tanssi kanssa enkeleiden, Tia-Maria, Ihmisen poika ja encoressa Haaksirikko, Kiitos ja kunnia ja ROLV. Oli kiva nähdä hyväntuulisia soittajia lavalla ja nauttia musiikista täysin rinnoin. Hymyt oli kyllä herkässä herroilla ja se jos mikä saa hyvälle tuulelle. Ja täytyy kyllä sanoa että kyllä sen rakkaan Artistin pöllöilyt saavat ainakin minut hyvälle tuulelle ja nauramaan. Yö on kyllä pirun kovassa vedossa. Huh!


Kuvia ei tullut nyt kovin montaa otettua, koska keskityin nyt enemmän nauttimaan musiikista. Facebookista ne kuvat voi taas käydä vilkuilemassa, painamalla tästä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti