sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Mariksen Yössä

22.4.2017 Mari's Coffee, Anjala (Kouvola)


Tälle viikonlopulle jäikin vain yksi keikka. Alunperin oli tarkoitus lähteä perjantaina Hyvinkäälle, mutta väsymys vei voiton. Toki halusin myös katsella tuoreeltaan uuden Vain elämää kauden aloituksen. Tämä ohjelmahan kuuluu omiin suosikkeihini. Olen katsonut kaikki kaudet ja on ollut kiva kuulla artistien tarinoita ja uusia versiointeja kappaleista. Eikä siis puhettakaan että jättäisin tämän kauden väliin. Ainoa mistä en ole järin innoissani, on se että ohjelma tulee nyt kaksi kertaa viikossa. Pidemmät jaksot ovat toki hyvä asia, mutta olisihan sitä perjantain jaksoa voinut pidentää. Ensimmäisessä jaksossa tehtiin tuttavuutta kaudella mukana oleviin artisteihin. Ensimmäinen päivä näytti jännittävän kaikkia, onhan se artistillekin uusi tilanne. Pöydän päässä sai ensimmäisenä kunnian olla Olli. Jaksosta jäi hyvin positiivinen fiilis. Olli jutusteli mukavia ja hassuja juttuja. Yön keikoilla käyville tämä puoli Ollista on tuttu. Kiva että nyt muutkin näkevät tätä positiivista puolta Ollista. Hänellä kun tuppaa olemaan melko negatiivinen julkisuuskuva. Uudet ja raikkaat versiot Yön hiteistä kuulostivat omaan korvaan hyvältä. Samu teki ensimmäisessä jaksossa vaikutuksen positiivisuudellaan ja Joutsenlaulu kuulosti hyvältä. Petran Vie mut minne vaan jäi ehkä omalta osaltani hiukan vaisuksi eikä varsinaisesti koskettanut minua. Irinan Ihmisen poika kuulosti hyvältä ja raikkaalta.

Kun kuulin Nikke Ankaran biisivalinnan, mieleeni hiipi melkoinen jännitys. Pettävällä jäällä on kuitenkin minulle todella rakas kappale, joten vähän pelotti että millaiseksi se Niken käsissä on muuttunut. Nikke kuitenkin veti homman täysillä maaliin asti. Hajosin television ääressä ihan täysin ja itkeä pillitin tämän version myötä. Eli tämä nousi ehdottomasti omaksi suosikiksi ensimmäisestä jaksosta. Tosin ihan yhtä lailla kosketti Lauran versio Särkyneestä enkelistä. Hieno versio sekin. Viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä oli Robinin vuoro. Robin oli tehnyt oman version Rakkaus on lumivalkoisesta ja ohjelman jälkeen tätä ylistettiin erilaisissa medioissa. Minuun Robinin versio ei iskenyt. Ehkä vaatii useamman kuuntelukerran että versiolle lämpenee. Niken kohdalla osasi olettaa että sanoitusta on muutettu, mutta Robinin kohdalla se tuli aika yllätyksenä. Pitääpä kuunnella Robinin versio uudemman kerran. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen jakso oli todella vahva jakso ja paljon se herätti tunteita. Hieno aloitus kaudelle.

Mari's Coffee oli viime näkemältä kokenut pientä muutosta ja ehdottomasti hyvään suuntaan. Lippujen hinnat ovat Mariksessa edelleen kohtuullisen korkeat. Mutta eipä Kouvolassa juurikaan ole vastaavanlaisia keikkapaikkoja. Jostain syystä Mariksessa aika kului tolkuttoman hitaasti. Keikka starttasi puolilta öin. Lavalla oli taas varsin energinen ja hyväntuulinen orkesteri. Hymy oli taasen hyvin herkässä. Mariksessa kuultiin seuraavat piisit:

Vie mut minne vaan
Yötä vastaanottamaan
Angelique
Mustat päivät jäädä saa
Pettävällä jäällä
Minne tuulet vie
Särkynyt enkeli
Rakkauden vahvistama
Niin paljon me teihin luotettiin
Vain yksi sydän särjettäväksi
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Ihmisen poika
Likaiset legendat
Encoressa:
Haaksirikko
Kiitos ja kunnia
ROLV

Ensi viikolla ensin pukeudutaan kummallisesti ja seuraavana päivänä kaivetaan naftaliinista ne kellastuneet pipot, jonka oikean värin on voinut nähdä joskus useita vuosia sitten. Ensi viikolla on siis vappuaatto ja tänä vuonna se piknikpäivä sattuu maanantaille, joka tietää monille ihmisille yhtä ylimääräistä vapaapäivää. Olli tosin oli Mariksessa vielä sitä mieltä että vappuun on kuukausi aikaa. Mutta josko nyt kuitenkin mentäisi tuolla viikolla. Vuoropuhelu yleisön kanssa sujui jälleen kivoissa tunnelmissa. Bändiin kuuluu myös matematiikan maisteri. Osaatteko arvata kuka? Tällä hetkellä Yö huokuu ympärilleen positiivista energiaa ja rutkasti hyvää mieltä. Kyllä se välittyy sieltä yleisöön aivan hemmetin hyvin. Tällä kertaa Särkynyt enkeli tuli melkoisella potkulla ja ainakin minulla tuntui että tucca lähtee päästä, kun siinä biisissä oli niin paljon poweria. Oman twistinsä keikan loppuun toi tuo rakas mieleni, joka seikkaili lumivalkoisen aikana perjantain työpäivään. Rakkaat juniorit lauloivat minulle heleä-äänisesti bussimatkan aikana kyseistä laulua radion säestämänä, minä hajosin bussin penkkiin ja itkin, koska kohta on aika uusien tuulien töiden osalta ja se on minulle kohtuullisen vaikea paikka. Kuuntelin nuorten laulua, itkin ja mietin samalla miten hienoihin tyyppeihin olen saanut tutustua liki neljän vuoden aikana. Kruununa kakun päällä ulkona satoi tiskirätin kokoisia lumihiutaleita. Oli kohtuullisen tunteikas hetki ja tietysti se tuli mieleen kun sitä biisiä kuunteli livenä, joten hiukkasen joutui kyyneliä nieleskelemään.

Tähän on hyvä lopettaa. Jatketaan harjoituksia ensi viikolla. Pus!
Kuvia voi käydä katsomassa jälleen naamakirjan puolelta.


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Möysän Yössä

15.4.2017 Möysän Musaklubi, Lahti


Ensinnäkin oikein hyvää pääsiäistä! Toivottavasti olette nauttineet pääsiäisestä, miten nyt sitten kukainenkin sitä haluaa viettää. Meillä on ehditty käymään seuraamassa kummitytön ja hänen siskonsa korispelejä, on vähän pinottu puita ja tulipa tuossa tehtyä yhdet pääsiäisvillasukatkin. Ainiin, olinhan minä lauantaina käymässä Lahdessa. Nyt kun Voicet on tältä keväältä taputeltu, niin keikatkin jatkuvat normaaliin tapaan. Pääsee ainakin itse tuota omaa mieltä rentouttamaan tuonne livemusiikin pariin. Ja tarpeen se päännollaus onkin. On ollut melkoinen kevät tuolla oman pään sisällä, mutta ei siitä sen enempää.

Möysän Musaklubi, eli Möysän Esso eli kavereiden kesken Mössö. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta kyseisessä paikassa. Nimenä paikka oli entuudestaan tuttu, mutta muuten ei. Mössö ei ihan keskustassa sijaitse, kuten nimestäkin voi päätellä. Mössö oli paikkana kuitenkin ihan mukiinmenevä ja sieltä jotenkin puuttui se lahtelainen aggressiivisuus, päinvastoin tunnelma oli oikein hyvä koko illan. Ehdottomat plussapisteet lähtee myös aikaisesta aloitusajasta. Hyvä Mössö!

Keikka polkaistiin käyntiin Vie mut minne vaan ja Yötä vastaanottamaan combolla, joka passaa kyllä hyvin. Unohtamatta tietenkään sitä Arin osuutta keikan alkuun introssa, joka edelleen saa haukkomaan henkeä ja sydämen takomaan samaa tahtia Arin rumpujen tahdissa. Sitten kuultiinkin jo toivebiisiä ja tällä kertaa toivebiisinä tuli Pettävällä jäällä. Tämäkin passaa oikein hyvin, se on minulle hyvin rakas kipale. Lapissa olivat harjoitelleet ihanan kappaleen Mustat päivät jäädä saa, jota en muista kyllä ihan hetkeen kuulleeni. Lapista sain kyllä ystäväni kautta terveiset kyseisestä biisistä. Sitten parin biisin verran uusinta levyä: Minne tuulet vie ja Vain yksi sydän särjettäväksi. 

Niin paljon me teihin luotettiin jatkoi hyväntuulista iltaa. YöHörhöt (Facebookissa on tämän niminen ryhmä, tervetuloa liittymään sinne, jos koet olevasi YöHörhö ja haluat olla tekemisissä muiden hörhöjen kanssa) saivat omat terveisensä Angelique biisin tahdeissa ja se rakas Artisti yritti kaiketi väittää että olemme muka jotenkin fanaattisia faneja? Mistä ihmeestä se sellaista on päähänsä saanut? En ymmärrä. Kiitti Olli, Angelique kuitenkin kuuluu niihin biiseihin, joita on livenä aina tosi kiva kuulla. Joten en valita, en lainkaan, en taaskaan. Täytyy muuten sanoa, että Angelique tuli melkoisella tunteella ja hyvä ettei omasta silmäkulmasta karannut tippa, kun jotenkin se iski luihin ja ytimiin asti. Jäätävä veto. Tie sydämeeni sai kämmenissä veren kiertämään, kun sehän on tunnetusti kappale, jonka tahdissa käsiä läpsytellään yhteen. Möysässä myös tanssittiin enkeleiden kanssa. Ja Tia-Mariakin kuultiin illan aikana. Varsinaisen setin lopetti Ihmisen poika ja Likaiset legendat yhdistelmä ja encoressa kuultiin tutusti Haaksirikko, Kiitos ja kunnia ja ROLV.

Ollin pääsiäismenuun kuuluu ilmeisesti mämmiä, suklaamunia, kermaa, rahkaa ja mitähän muuta, vai pitikö noita kaikkia syödä sen mämmin kanssa? Olli on taas ollut paljon esillä lehtien palstoilla. Niin Voicen kuin Vain elämääkin tiimoilta. Hei, Vain elämäähän alkaa jo ihan kohta! Ensi viikon perjantaina on vuorossa ensimmäinen jakso, joka on siis Ollin jakso. Jännityksellä ja innolla tuota odotan, samoin kuin muiden artistien versioita Yön biiseistä. Mielenkiinnolla kyllä kyseistä kautta odotan. Vain elämää on kuulunut omiin suosikkeihini ensimmäisestä kaudesta lähtien ja kaikki kaudet on tullut katsottua.

Rauhallista pääsiäisen loppua kaikille ja palataan taas astialle!
Muutama kuva löytyy täältä. Ja video Haaksirikko-biisitä löytyy täältä. Toivottavasti ne näkyvät, vaikka ei facebookia käyttäisikään.


tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kerman tahdeissa Mulliganssissa

1.4.2017 Kerma feat. Miina Kouvolan Mulligan's


Aprillipäivä ja jälleen sai lukea lehdistä roppakaupalla aprillipiloja. Oma suosikkini oli kyllä Rumban julkaisema artikkeli siitä kun Olli Lindholm antoi itselleen potkut. Ja yhä edelleen löytyy ihmisiä, jotka uskovat aprillipäivänä tämänkaltaisen uutisen. Onnea teille. Toinen suosikkini aprillijutuissa oli Helsingin poliisilaitoksen julkaisema facebook-päivitys, jossa puhuttiin poliisikoirien korvaamisesta poliisisioilla.

Lauantai muodostuikin kiireiseksi päiväksi, kun ehdimme käymään tuon rakkaan mieheni kanssa syömässä, Kouvolan parhaassa ravintolassa: Three Wingsissä. Tämän jälkeen haimme appivanhempani kyytiin ja kävimme kannustamassa Kouvoja Helsingissä, voittoa ei tosin sieltä napattu mukaan. Helsingistä kotiuduttuani ehdin hyvin vaihtaa vaatetta vähän toisenlaiseksi ja suunnata Mulligan'siin.

Jostain syystä olen aivan hirvittävän huono seuraamaan minkään muun orkesterin keikkoja kuin Yön. Joten tämä pääsi hiukan yllättämään, mutta eipä siinä Kerma on taattua bilebändimeininkiä ja ainakin minä pidän siitä kovasti. On bassossa sitten Marko tai Henkka, niin takuuvarmat bilehitit kuulostavat hyvältä, molemmilla herroilla kun on varsin mukiinmenevä ääni, bassonsoitantataidoista en sitten taas osaakaan sanoa mitään, kun en siitä mitään ymmärrä. Kuitenkin se, että lähden Kermaa katsomaan, vaatii että mikin varressa on tiukasti kiinni Miina. Superenerginen, hyväntuulinen, hassu ja kaiken lisäksi varustettu uskomattoman ihanalla ja persoonallisella äänellä. Siinäpä olikin Miina tällaisessa pienessä tiiviissä paketissa. Kyseinen bilebändi on myös ollut soittelemassa jokunen vuosi sitten minun ja mieheni häissä ja oli meillä kyllä melkoisen lystiä.

Kerma soitteli kolme setillistä musiikkia ja melko laidasta laitaan mentiin. Nyt biisisetistä löytyi jokunen ainakin minulle hitusen vieraampi kipale, tuo ulkomainen musa kun ei oikein ole minun juttuni, eikä sitä liiemmin tule kuunneltua. Vaikka kiva niitäkin on toki livenä kuunnella. Omia suosikkejani kuitenkin olivat tutut ja turvalliset suomenkieliset kipaleet: Tinakenkätyttö, Kaunis rietas onnellinen, 1972, Unelmia ja toimistohommia, Kylmästä lämpimään, Älä tuu droppaa mun tunnelmaa, Romeo ja Julia ja kaikki muutkin biisit, joita en tässä juuri nyt muista. Pienenä yllärinä ja ehdottomana kirsikkana kakun päällä oli ainakin yksi omiin ehdottomiin lempikappaleisiini kuuluva Mitä tänne jää ja nimenomaan juuri Erinin versiona, siinä biisissä vaan on jotain. Paikkanahan Mulligan's on....mitenkähän sen kauniisti sanoisi...no se ei varsinaisesti kuulu suurimpiin suosikkeihini. 

Aprillipäivänä Kerma taisi olla liikkeellä seuraavalla kokoonpanolla: 
Miina Mikkonen, laulu
Marko Kuusela, basso ja laulu
Rami Rimpinen, rummut
Mikko Iivanainen, kitara
Arzi, koskettimet (Ehkäpä hänelle olisi joku "oikeakin" nimi, vaan en kyllä sitä sattunut kuulemaan. Toisaalta pääni on niin harva, että sieltä häviää kaikki informaatio, eli vaikka olisin kuullutkin, olisin silti voinut sen unohtaa.)

Kiitos Kerman "pojat" ja aina niin ihanainen Miina! Oli lystiä!