Kevään viimeiset Yöjuoksentelut

29.4.2017 Viking Grace

Perjantaina sain luokseni minun rakkaan ystäväni. Siitä sitten lauantaina auton nokka kohti Turkua. Matka taittui näppärästi, kun matkaseurana oli tuo rakas ystäväinen. Siinä tuli maailmasta taas parempi paikka, kun sai ystävän kanssa tuoreimmat juorut ja kuulumiset vaihtaa. Pientä jännitysmomenttia haettiin kesärenkailla taiteilemisesta räntäsateessa, onneksi oli valoisaa. Pimeällä se matka olisi ollut melko ärsyttävä taittaa. Ennen keikkaa tuli huomattua, että melkoinen määrä tuttujahan sitä on taas kerääntynyt laivalle Yötä vastaanottamaan. Verhojen noustessa ylös me huomasimme, että nyt on taas pienen ihmisen mieli vallan hämmennyksissä, kun soittajien paikat on lavalla muutettu. Tai kahden soittajan vain, mutta erilaista se nyt kuitenkin oli.

Keikka startattiin Arin järisyttävällä rumpujen takomisella ja jatkettiin Vie mut minne vaan ja Yötä vastaanottamaan biiseillä. Muuten ilta eteni seuraavanlaisia biisejä kuunnellessa: Se kerran kirpaisee, Kuorotyttö, Pettävällä jäällä, Minne tuulet vie, Särkynyt enkeli, Laulu rakkaudelle, Tie sydämeeni, Vain yksi sydän särjettäväksi, Tia-Maria, Likaiset legendat 1 ja Ihmisen poika. Encore mentiin tutulla triolla: Haaksirikko, Kiitos ja kunnia ja Rakkaus on lumivalkoinen. Komeasti raikasi yhteislaulut laivalla ja herrat soittivat hyvällä fiiliksellä, eihän niistä voi muuta kuin nauttia. Ollia ja yleisön kanssa keskustelua on kyllä aina hauska seurata. Varsin viihdyttäväksi on kevään aikana käynyt myös Jussin seuraaminen. Alkaa meinaan herrasta löytyä potkua ja ilmeitä ja eleitä aika runsaasti.

Keikan jälkeen pystyikin helposti vaihtamaan niin sanotusti vapaalle ja oli kyllä lystikäs ilta kaikinpuolin. Naisten vessassa keikan jälkeen kuultua: "On se Olli kuuma." Tsih. Onhan se toki. Laivalla muuten jotenkin sattuu kaikenmoisia kummallisia kohtaamisia, eikä niiltä vältytty tälläkään kertaa. Meinasi yhdet jos toisetkin hätäpissat housuun tulla, kun joku oli aina selän takana säikyttelemässä. Keikkapaikkana laiva oli muuten todella hyvä. Täytyy pienet pointsit antaa Viikkarin hyville ruuille ja mukavalle henkilökunnalle. Hyvä hyvä.

30.4.2017 Kaivohuone, Naantali

Laivalta kruisailtiin autolla suoraan Naantaliin ja kohti seuraavaa ja samalla kevään viimeistä keikkaa. Sen verran risteily väsytti, ettei jaksanut edes varustautua vapputamineisiin, mutta ehkäpä se nyt ei haitannut. Jutut olivat jo ennen keikkaa melko hysteerisiä ja kävihän siinä vaikka minkälaista viheltäjää. Melko innokkaasti odoteltiin keikan alkua. Ja olipa ihana kun keikka alkoikin hyvissä ajoin eli ennen puolta kahtatoista starttaili tutut alkumusiikit. Etukäteen mietin että mahtaakohan risteilyltä olla jäänyt soittajille univelkaa, mutta sepä ei kyllä näkynyt yleisöön lainkaan. Päinvastoin.

Kaivohuoneella nautittiin energisestä ja hyväntuulisesta bändistä ja seuraavista biiseistä: Vie mut minne vaan, Yötä vastaanottamaan, Laulu rakkaudelle, Tia-Maria, Minne tuulet vie, Se kerran kirpaisee, Vain yksi sydän särjettäväksi, Pettävällä jäällä, Niin paljon me teihin luotettiin, Kuorotyttö, Ihmisen poika, Likaiset legendat 1 ja Encoressa Haaksirikko, Kiitos ja kunnia ja ROLV. Vahvasti epäilen, että joku tuosta listasta uupuu, mutta se nyt ei vaan tule mieleen. Osittain väsymyksestä johtuen melkein koko keikka meni kovasti nauraen ja erittäin hyvin viihtyen. Osittain siksi, että bändi oli kyllä pirun kovassa vedossa Naantalissa. Sitä hyvää mieltä sai taas imeä itseensä lavalta ja viihtyä oikein olan takaa. Pettävällä jäällä tuli balladiversiona eli lavalla olivat vain Olli, Mikko ja Jaska ja siinä kohtaa meinasi tehdä hiukan vaikeaa. Se kun on niin kovin rakas kappale ja balladiversio etenkin.

Keikan jälkeen hymy oli varsin herkässä ja nauru kupli edelleen. Tuli käytyä aiheuttamassa pahennusta paikallisella grillillä. Hupsis. Sattuuhan näitä. Viikonloppuun mahtui paljon naurua ja hyvää mieltä, paljon mukavia yö-tyyppejä, outoja kohtaamisia, hyvvä ruokaa, hyvää juomaa mutta ennen kaikkea paljon hyvää livemusiikkia ja minulle se kaikista rakkain bändi josta sai pitkästä aikaa nauttia rakkaan ystävän kanssa. Paljon mahtui kommelluksia viikonloppuun. Huhhuijaa, mutta varsin hauskoja kommelluksia onneksi. Täytyy sanoa, että kevään alussa hiukan jännitti. Jännitys oli kuitenkin ihan turha. Yö on paremmassa vedossa kuin pitkään aikaan ja soittajat nauttivat siitä mitä tekevät. Tästä on ehdottomasti hyvä jatkaa kesällä. Nähdään! Pus!

Kuvia näiltä keikoilta löytyy täältä.