Juva rokkaa

30.6.2017 Juva rokkaa, Juva Camping

Nyt kun on pari viikkoa ollut taas ilman livemusiikkia ja aloittanut uudessa työpaikassa, niin tulipa hyvään saumaan tuo Juva rokkaa ja vielä hyvillä artisteilla varustettuna. Juvalla on tullut aika monta kertaa käytyä nauttimassa livemusiikista. Juva Hotellilla on tullut koettua useampia Yön keikkoja ja melkoisia hetkiä. Sieltä on mm. alkanut eräs kielikoruun liittyvä episodi, joka jatkuikin melko pitkään tuon rakkaan Artistin kanssa. Puustockissa olen tainnut käydä yhden kerran. Silloin ei oikein muut esiintyjät lämmittäneet mieltä paitsi Yö, mutta silti siellä oltiin. Joku kuvatodistekin siitä on olemassa, kun päädyimme Länsi-Savo lehteen. Juva rokkaa tapahtumassakin olen ehtinyt aiemmin käydä, liekö tuo ollut neljä vuotta sitten, ainakin näin tuo oma facebook tiesi asiasta kertoa.

Musiikillisen annin illalle aloitti Antti Tuisku. Antin lavaolemus on kyllä jotain sanoinkuvaamatonta. Antti aloitti Rahan takii biisillä, jonka aikana hän käveli juoksumatolla. Kokeilkaapa itse vaikka kävellä ja laulaa samaan aikaan. Saati sitten tanssia. Ei muuten olekaan ihan helppo juttu. Antti kutsui itse itseään duracell-pupuksi ja se on kuvus sopii kyllä täydellisesti häneen. Antti vetää keikan täysillä ja antaa kaikkensa, eikä sitä voi katsella hymyilemättä. Minä kyllä pidän kovasti myös Antin äänestä, joka on hyvin persoonallinen. 

Juvalla kuultiin mm. Rahan takii, Party, Blaablaa, Pyydä multa anteeks kunnolla, Hyökyaalto, Hiton pelkuri, Sata salamaa, Keinutaan, Mä hiihdän, Hanuri, Peto on irti ja En kommentoi. Anttihan kuuluu varmaan yksiin vaikuttavimpiin live-esiintyjiin Suomessa. Tällä kertaa mukana oli neljä todella taitavaa tanssijaa, jotka viihdyttivät myös silloin kun Antti kävi vaihtamassa vaatetta. Minun mieleeni jäi miestanssija, joka veti korkokengät jalassa Vogue-tanssia tällaisena välipalana. Loistavan taitavia tanssijoita on Antilla mukana keikoilla. Tanssi uppoaa myös syvälle meikäläisen tunteisiin ja näitä tanssijoita oli mukava seurailla niissä biiseissä, joissa he olivat mukana. Antti myös puhui hyvin. Paikalla oli paljon lapsia ja nuoria ja Antti puhui välispiikissä mm. suvaitsevaisuudesta hienosti. Syksyllä Anttia voi ihastella telkkarista, kun mies toimii Idols-tuomarina.

Toisena artistina lavalle nousi Mikael Gabriel, MG, koko kansan "paha poika". Ennen keikkaa ajattelin ettei MG varmaankaan kolahtaisi oikein millään tasolla. MUTTA taas jälleen kerran on todettava, että ennakkoasenteet pitäisi jättää kotiin. Keikka alkoi Helium -biisillä ja jatkui Mimmit fiilaa kappaleella. Ihan kaikkia biisejä en toki tunnistanut, mutta jokusen osaan kuitenkin sieltä nimetä: Älä herätä mua unesta, Liikaa sussa kii, uusin kappale Riippumatto, jonka aikana lavalla nähtiin ruohonleikkuri ja pesäpallomaila, molemmat pinkkejä ja vaikutti varsin letkeältä kesäbiisiltä. Lavalla vieraili myös Pastori Pike, jonka kanssa MG veti pari biisiä. 

Ison vaikutuksen teki myös MG:n välispiikit. Kuten Antti niin myös Mikael Gabriel valoi uskoa ja itseluottamusta pienempiin kuulijoihin, eikä sitä mielestäni voi tehdä liikaa. Itku tuli kun artisti omisti Kipua kappaleen nuorelle fanilleen, joka oli kuollut. Kaksi sormea nostettiin ylös niille ihmisille, jotka eivät enää ole täällä, niille ihmisille joiden kanssa toivoisi saavansa vielä yhden hetken, niille ihmisille joita on ikävä. Kyyneleet valuivat biisin alkaessa, eikä siitä meinannut tulla loppua. Enkä ollut ainoa johon puhe ja biisi kolahti. MG:n keikka loppui itseoikeutetusti Vain elämää ohjelmasta tuttuun Pauhaava sydän -kappaleeseen.

Kolmantena lavan valtasi Yö. Mietin että mahtaakohan näkyä se, että herrat ovat jo sille päivälle yhden keikan heittäneet ja vielä parhailla festareilla mitä Suomessa järjestetään ja puhun nyt siis Iskelmäfestareista. Noilla kinkereillä ei ole hetkeen toviin tullut käytyä, kun ne ovat kasvaneet niin massiivisen kokoisiksi. Joten nyt tosiaan mietin että mahtaako löytyä energiaa vielä Juvalle ja löytyihän sitä. Minä ainakin nauroin taas kaikenmaailman hölmöille jutuille ja Ollin tanssiliikkeille ja bändillä näytti olevan vallan hyvä meininki. Hyvin olivat selvinneet myös keikkabussi-episodista, josta luin Iskelmän uutisista. Keikkabussi oli jäänyt Himokselle ja jollain ilveellä oli bändi ja kamat saatu roudattua Juvalle. 

Biisisetti oli jotakuinkin tuttua festarikauraa eli: Vie mut minne vaan, Yötä vastaanottamaan, Minne tuulet vie, Särkynyt enkeli, Laulu rakkaudelle, Hän tanssi kanssa enkeleiden, Pettävällä jäällä, Värifilmi, Tuhoutuva tarina, Tia-Maria, Ihmisen poika, Likaiset legendat 1, Lindholmin Ollie ja ROLV. Jäiköhän joku puuttumaan? Olli oli hyvin vauhdikkaalla tuulella ja se tekee ainakin omasta keikan seuraamisesta hankalaa, kun haluaisin katsella niitä muitakin tyyppejä siellä lavalla, mutta katse seuraa ihan väkisin sitä yhtä pöllöilijää. Mutta oli tosiaan vauhtia ja naurua ja hyvää mieltä ja juuri tätä tarvitsin.Tämä on sitä parhautta. Vieläkin alkaa hymyilyttämään kun näen mielessäni sen, kun pahvi-Karri tuotiin lavalle. Oli meinaan Herra Yrmyn ilme näkemisen arvoinen, olisiko siellä suupielessä ollut jopa joku hymynpoikanen. Voi kyllä olla että näin väärin. Ja sitten se tunne, kun koko biisin ajan se pahvinen tyyppi tuijottaa. Kuumottavaa. 

Illan viimeisenä vuoron sai Apulanta. Bändi tykitti sata lasissa koko keikan. Apulantakaan ei kuulu niihin minun suurkulutustuotteisiin, joten biiseistä en nyt ole ihan satavarma. Keikalla kuultiin mm: Mitä kuuluu, Jumala, Poistuisitko mun elämästäni, Käännä se pois, Mato, Koneeseen kadonnut, Teit meistä kauniin, Armo, Valot pimeyksien reunalla, Viisaus ei asu meissä, Pahempi toistaan, Anna mulle piiskaa ja vielä lopuksi pätkä Ramonesin Hey! Oh! Let's go! -kappaletta. Toni vitsaili keikalla leppoisasti Yöstä ja Ollista ja muisti mainita ainakin tulevan TVOF-kauden jossa he molemmat ovat tähtivalmentajina. Täytyy sanoa, että oma huomio kiinnittyi myös kovin paljon paidattomaan duracell-pupuun, kookle tiesi kertoa hänen nimekseen Pauli Hauta-Aho. Ei meinaan kovin pitkää pysytellyt paikallaan tuo kitaran varressa ollut sähköjänis. Ihan hullun paljon energiaa. Apulanta kyllä veti homman hienosti maaliin ja oli kiva kuulla Apulanta -hittejä vuosien varrelta.

Kotiin sai ajella auringon noustessa takana ja silmäluomia meinasi pikkuisen verran väsyttää. Kello näytti vähän yli neljää aamulla, kun kaarsin kotipihaan. Kaiken lisäksi nuo mokomat popparit tunkeutuivat vielä uniinkin. Ensi viikonloppuna jatketaan Kuopiossa. Pus!


Kuvia löytyy facebookista. Nyt ensimmäistä kertaa keikalla kokeilussa oli Olympuksen OM-D E-M10 Mark II. Enkä todellakaan ollut pettynyt kyseiseen kameraan.