Viikko on taas vierähtänyt nopeasti ja melko paljon tälle viikolle on sattunut vapaapäiviä töistä, joten lauantaina auton nokka kohti Kuopiota ja siellä treffit rakkaan ystävän kanssa. Meillä piti olla yhteistuumin Lindholmin Ollie paidat päällä, mutta ystävällä kävi sen kanssa joku vinksahdus, joten yksinäni siellä sitten palloilin kyseinen paita päällä. Minähän en yleensä juurikaan käytä keikoilla bändipaitoja tai muitakaan tuotteita, lukuunottamatta laukkua, joka kulkee mukana tällä hetkellä melkeinpä aina. Kotona ja töissä on kiva käyttää huppareita, koska ne on niin rentoja ja mukavia. Joten tämän vuoksi meillä piti ystäväni kanssa molemmilla olla ne paidat päällä. Kahdestaan se ei tunnu niin kummalliselta, toisaalta paita on tuunattu niin kivaksi, että saatanpa tuon laittaa toistekin keikalle. Ehkä. Viinijuhlilla kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa ja pidin tapahtumasta, joten tänä vuonna piti ottaa uusiksi. Viinijuhlat on siitä mukava, että siellä juhlijat ovat täysi-ikäisiä ja vielä jopa valtaosin aikuisia ja melkolailla tolkuissaan. Ei teinimeininkiä eikä övereitä, ainakaan minun kohdalle ei ole sattunut niitä. Joten mieluusti ajelen Kuopioon, vaikka kertyyhän tuosta matkaa melko paljon. Ei haittaa.
Yö otti Kuopion sataman haltuunsa ja polkaisi keikan käyntiin Vie mut minne vaan ja Yötä vastaanottamaan combolla. Jatkettiin samoilla lämmöillä Minne tuulet vie -kappaleella, jonka jälkeen alkoikin tiiviimpi keskustelu yleisön kanssa ja yllätyksellisesti Kiitos ja kunnia tulikin tässä välissä, eikä keikan lopussa. Yleisön joukossa oli ilmeisesti polttariporukka, koska jossain vaiheessa korvan juuresta kuului "Pitää välillä nuolasta mirriä.". Jep, eipä juurikaan naurattanu tämä, jossain vaiheessa tämä mirriporukka sai sanomansa myös Ollin korviin asti ja sekös sitten aiheutti joitakin alatyylisiä lausahduksia, joilla putosin minä, rakas ystäväni räkätti vieressä, puolet yleisöstä nauroi ja toinen puoli ehkä mietti että mihinkähän he ovat mahtaneet tulla, eikä bändikään enää pystynyt olemaan ihan vakavalla naamalla. Mutta koska tämä on perheohjelma, niin en tässä nyt viitsi toistaa niitä lauseita. 
Arvon herra rumpujen takana oli kyllä jäätävän vauhdikkaalla tuulella ja senkin herrasmiehen touhuja sai seurailla hymy korvissa. Oman osansa soppaan toki kantoi myös se rakas Artisti, jonka jutut hiukan lipuivat navan alapuolella, eikä taas ihan tiennyt että mitkäköhän pillerit se on tällä kertaa ottanut ennen keikkaa. Lystikkäällä tuulella herrasmiehet kuitenkin taas olivat. En tiedä, mutta minun korviin Yö kuulosti kyllä hyvältä Kuopiossa. Jussi oli opetellut jotain uusia kitarakuvioita, joita sai jäädä välillä kuuntelemaan silmät kiinni. On ne vaan taitavia jokainen tyyppi. Edellä mainittujen biisien lisäksi Kuopiossa kuultiin: Pettävällä jäällä, Laulu rakkaudelle, Hän tanssi kanssa enkeleiden, Tia-Maria, Vain yksi sydän särjettäväksi (Tässä biisissä ei soittajien sanaton kommunikaatio oikein pelannut. Jussi olisi halunnut jäädä soittelemaan lavalle balladiversiota Jaskan ja Mikon kanssa. Hitusen hauskan näköistä, kun toinen siinä sitten hämmentyi kun tajusi Timon ja Arin jo poistuneen lavalta.), Tuhoutuva tarina, Värifilmi, Tie sydämeeni, Ihmisen poika ja Likaiset Legendat sekä Lindholmin Ollie (lauloin lopussa väärin ja onnistuin samalla hämmentämään Ollin laulun. Hups. Sori. Pitäisiköhän ottaa tavaksi?) ja ROLV. Siinä sitten kivasti lavalta lennähti vielä pari pulloa meidän suuntaan. Ensimmäinen saatiin kiinni, mutta sen toisen kanssa kävi joku äksidentti ja se osui ystäväni sormeen (joka kärsii tällä hetkellä arkuudesta), minun leukaani (AUTS) ja ilmeisesti se on siinä samassa osunut myös käteeni, koska kädessä näyttäisi olevan pieni ja vähän kosketusarka mustelma. Ehdin jo pelätä, että saisin leukaanikin mustelman, kun minuun niitä tulee todella helposti, mutta onneksi ei. Olisihan se ollut hauska selitellä että ihan vaan pullosta sain leukaan. Sattuuhan näitä. Jotta että mahtuihan taas varsin paljon naurua Yön keikalle.
Siitä kun olen viimeksi nähnyt Chisun livenä on aikaa. Mikäli en nyt ihan väärin muista niin viimeksi olen kuunnellut Chisua Lahden torilla vesisateessa eräänä kesäisenä päivänä muutamia vuosia sitten. Chisu kuuluu niihin artisteihin, joita en juurikaan valitse kuunneltavaksi omille soittolistoilleni tai muutenkaan. Siitäkin huolimatta keikalla huomasin tunnistavani lähes kaikki kappaleet ja valtaosasta osasin sanojakin kohtuullisen paljon tai kokonaan. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että Chisun musiikki soi niin paljon radiossa, että sieltä se jää päähän helposti. Tunnustan myös joskus vaihtaneeni kanavaa, koska Chisun biisi tulee. Enää en kyllä vaihda. Livenä Chisu teki järjettömän suuren vaikutuksen. Chisu on lavalla kuin joku keiju, joka ei kuulu tähän maailmaan lainkaan. Kuopiossa kuultiin Chisun hittejä vuosien varrelta ja ainakin itse lauloin ja tanssin täysin rinnoin mukana ja jotenkin se oli hirvittävän vapauttavaa ja puhdistavaa. Jonkun biisin aikana suljin silmät ja matkasin mielessäni jonnekin ihan muualle Kuopion satamasta. Yksinäisen keijun tarina kosketti tällä kertaa todella syvältä ja sai kyynelkanavat vuotamaan ihan hulluna, siitä ei meinannut millään tulla loppua. Se kappale on vaan niin kovin riipaisevan kaunis.
"Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia.
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja.
Kaikkialla huokausten kera toistettiin:
Miksi se yhden hengen vaati ennenkuin me muistettiin:
Ois paratiisi meillä täällä näin,
jos elettäisiin aina lähekkäin,
sillä faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa,
se ei vie mukanaan."
Nyt jälkikäteen sai hiukan tehdä salapoliisityötä, jotta sai selvitettyä Chisun bändin jäsenet: Bassossa Kari Hulkkonen, kitarassa Jussi Jaakonaho, kitarassa Seppo Salmi, rummuissa Mikko Pöyhönen ja koskettimissa Emilia Takayama. Toivottavasti nimet ovatten oikein. Täytyy sanoa, että oli todella hauska seurailla soitajien välistä hauskanpitoa lavalla, hymy nousi huulille iloisia soittajia katsellessa. Chisulle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Loistavan monipuolinen keikka. Minä tykkäsin kovasti.Matka kotiin tuntui loputtoman pitkältä, mutta hyvän musiikin kera se helpottui kummasti. Jatketaan harjoituksia! Pus!
Kuvia voi taas käydä tutkailemassa facebookista.
"Näistä öistä voimani mä saan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti