Vuoden viimeiset Yöt

15.12.2017 Himosareena, Jämsä

Hitusen joutui Jämsään lähtöä miettimään, kun päivällä meillä tuli taivaan täydeltä lunta. Onneksi ilma selkeni illaksi. Himos Areenan keikat ovat jostain syystä sellaisia, että niillä on tullut käytyä jo aika monta vuotta. Joku siinä Himoksessa vetää puoleensa. Ei ole tainnut montaa Himos Areenan keikkaa jäädä viime vuosina väliin. Himos Areenalle olikin kokoontunut oikein reipas porukka siviiliin päässeitä varusmiehiä ja meno oli sen mukaista, ei ollut "poikien" riemulla rajaa. Ulkona tein tuttavuutta yhden edellämainitun "pojan" kanssa ja täytyy sanoa, että ei pojalta pokkaa puuttunut. No pojat ovat juhlajuomansa ansainneet ja olihan sitä menoa hauska katsella.

Himosareenan keikka eteni jotakuinkin seuraavia ratoja pitkin:

Vie mut minne vaan

Yötä vastaanottamaan

Pettävällä jäällä

Hän tanssi kanssa enkelten

Särkynyt enkeli

Laulu rakkaudelle

Niin paljon me teihin luotettiin

Tuhoutuva tarina

Joutsenlaulu

Minne tuulet vie

Tia-Maria

Ihmisen poika

Likaiset legendat 1

Kiitos ja kunnia

ROLV

Särkynyt enkeli pääsi hiukan yllättämään, koska sitä ei nyt ole taas hetkeen kuulunut. Täytyy sanoa, että aikamoisella tunteella se kyllä ladattiin Himoksella ilmoille. Tai siltä se ainakin tuntui. Joutsenlaulukin oli kiva kuulla pitkästä aikaa.

Himoksen keikat ovat aina energisiä ja hyväntuulisia. Liekö yhtenä syynä se suuri lava. Täytyy sanoa että "inttipojat" tekivät vaikutuksen myös keikan aikana. Hymy nousi huulille, kun pojat lauloivat Yötä täysillä mukana ja olihan se hienoa kuultavaa, kun lauma nuoria sällejä huusi kuorossa "Olli Olli Olli...". Hyvä pojat! Miten se menikään, normaalisti kun sitä huutavat vain vanhat ämmät. ;) Tuo artistin ketale taitaa nuo kohteliaisuudet aina niin hyvin, eikös vain? Teki mieli sanoa, kun se artisti kyseli lahjojen perään, että tuhmille ei tuoda mitään lahjoja. 

Himokselta otin kyllä niin lentävän lähdön kuin mahdollista. Joten hypätäänpä sen suuremmitta puheitta seuraavaan iltaan.

16.12.2017 Finlandia-klubi, Lahti

Syksyn viimeinen Yö. Ja minun Yön keikka nro 250. Mikäli laskutoimitukset pitävät paikkansa. Oli jotenkin aika hienoa päästä päättämään oma 10. Yö-vuosi juurikin noin hienoon pyöreään lukuun. Sibeliustalon sisätiloissa tuli hetki jos toinenkin vietettyä, mutta aika kului kuin siivillä kun oli hyvää seuraa. Joten johan se kello olikin pian jo kahdeksan ja ovet avautuivat yläkertaan. Yläkerrassakin oli vain tunnin odottelu ennen kuin Yö nousi viimeistä kertaa tänä vuonna lavalle. Keikkasetti oli kyllä mieleen, koska muutama bonusbiisi tekivät heti setistä varsin erilaisen. Taas saattaa olla, että tuosta listasta puuttuu joku kappale.

Vie mut minne vaan

Yötä vastaanottamaan

Särkyvää

Mustat päivät jäädä saa

Kuin sävel oisi hän

Jään sun viereen

Pettävällä jäällä

Tia-Maria 

Tuhoutuva tarina

Laulu rakkaudelle

Niin paljon me teihin luotettiin

Ihmisen poika

Likaiset legendat 1

Kiitos ja kunnia

ROLV

Ensinnäkin Särkyvää biisiä en edes muista koska olen sen viimeksi kuullut, joten ehdottoman hieno juuri tähän iltaan. Mustat päivät jäädä saa on hieno kipale, sitä kuuntelee aina mielellään ja sitä kuunnellessa nousee hymy huulille. Kuin sävel oisi hän on herkkä ja kaunis kappale ja harvoin sitä kuulee niin sanotuilla baarikeikoilla. Joten tiettyä yleisön lukua tarvitaan aika paljon, että sen voi ravintolassa vetää. Vähän tuntui siltä, että nyt hemmotellaan kyllä reippaasti tällaista harvinaisempia biisejä rakastavaa fania. Sitten pääsemmekin Jään sun viereen biisiin. Se on hieno kappale ja livenä sitä kuunnellessa lataus on biisissä myös yleensä kova. Nythän siitä kuultiin varsin erikoinen versio. Kaikkien muiden osalta se vielä taisikin mennä, mutta ompa yllättävää että Olli ei muistanut sanoja. Varsinkin kun siihen ei ollut valmiiksi kirjoitettujakaan sanoja. Naurusta ei meinannut tulla itselläni loppua kun seurailin lavalla olevien tyyppien kommunikointia ja ilmeitä. Mutta onhan ne vaikeat sanat muistaa, kun kaikki säkeistöt alkavat samalla tavalla. Joten eipä kyllä itsekään saanut enää mistään kohdasta kiinni. Oli melko ikimuistettava versio kyseistä biisistä. Toivottavasti tämä tulee keväällä soittoon keikoilla. Siis ihan sellainen sanoilla varustettu versio. 

Herrojen tullessa encoreen taisi lavalla olla pieni jekku tekniikan väeltä. Oli meinaan soittaja"pojat" sen verran hilpeällä tuulella, ettei naurusta meinannut tulla loppua lainkaan. Tästä voisi tyhmempi päätellä että bändissä taitaa olla aika hyvä henki, koska pienet ja hyvät jekut kuuluvat siihen hyvään henkeen. Se hyväntuulisuus kyllä näkyy ja kuuluu. Sitä naurua, iloa ja hyvää mieltä saakin käydä imemässä sieltä lavalta, jotta arki sujuu mukavammin ja oma pää pysyy kunnossa, kun saa välillä nollata päätään Yön tahdissa. 

Selailin tuossa valokuviani tämän vuoden Yön keikoilta, kun etsin sopivia kuvia seinäkalenteria varten. Summasin samalla päässäni hiukan tätä Yö-vuotta. Melko paljon on taas mahtunut tähän vuoteen. Täytyy sanoa että kun luin uudestaan vuoden ensimmäisen tekstin, on sitä kirjoittanut aika äkäinen nainen. Vuoteen on mahtunut 23 Yön keikkaa, joista yksi oli Hyvän Yön Lauluja konsertti. Vuoden ensimmäinen keikka jännitti, koska oli sitä somehöyryämistä melko paljon ja jännitti bändin ja yleisön puolesta. Hetkeäkään ei jännittänyt se, etteikö Yö kuulostaisi hyvältä, mutta aika moni muu asia jännitti. Vuoden aikana Yö on hitsautunut hyvin yhteen. Kitarasoundia on aina ihana kuulla ja parhaiten niistä raikkaista sooloista nautin kun laitan silmät kiinni ja kuuntelen. Hymy nousee huulille myös bassoa kuunnellessa. Jussi ja Timo ovat lunastaneet paikkansa Yö-remmissä äärimmäisen hyvin. Ja se meininki on vain parantunut, mitä pidemmälle vuosi on mennyt. Tunnelma keikoilla on lähes poikkeuksetta ollut vapautunut. Tänä vuonna olen nauranut Yön keikoilla todella paljon. Vuoteen on mahtunut pari vähän uudempaa yö-tuttua ja roppakaupalla niitä "vanhoja" yö-rakkaita, joita on aina poikkeuksetta ihana nähdä.

Ensi vuonna on luvassa Yön tiimoilta levyä ja konserttikiertuetta. Toivottavasti kesällä settiin palaisi Lindholmin Ollie. Vähän olen jo ehtinyt sitä biisiä syksyn aikana kaipaamaan. Nyt alkaa olemaan aika hiljentyä joulun viettoon ja valmistautua vuoden vaihtumiseen. Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan jotain jännittäviä ja mielenkiintoisia haasteita. Särkynyt enkeli kiittää ja kuittaa kuluneesta vuodesta! Teitä on aika ajoin ollut todella paljon. Nöyrä kiitos siitä. Tästäkin vähän tuli tällainen romaani, mutta kun en ole ikinä osannut sanoa asioita lyhyesti. Rauhallista joulun aikaa ja paljon kaikkea hyvää vuodelle 2018!

"Näistä öistä voimani mä saan."

Muutama kuva Lahdesta löytyy jälleen facebookin puolelta.