Ihan YÖssä: Kuusaalla ja Helsingissä

16.3.2018 Hyvän yön lauluja, Kuusankoskitalo

Moikkelis koikkelis taas! Taas täällä kirjoitellaan silmät ristissä ja pienen väsymyksen kera. Vähän sama tilanne kuin viikko sitten. Vaikka sitä itse käykin autoillen keikkailemassa, niin olen ristinyt tämän olotilan keikkakrapulaksi. Eli väsyttää, välillä särkee myös päätä ja tekisi mieli vain jäädä sohvan nurkkaan koko päiväksi. Asiaan. 

Kuusankoski, eli kavereiden kesken ihan vain Kuusaa. Syntyperäisenä kuusaalaisena olen ylpeä juuristani ja kotikaupungistani, toki mehän kuulumme nykyään Kouvolaan. Kaikkien suomalaisten lempikaupunki, vaikka he eivät olisi ikinä käyneet Kouvolassa, kaikilla on siitä mielipide. Näistä kotikeikoista saa nauttia kyllä aivan liian harvoin. Konserttiseuranakin oli pitkästä aikaa tuo rakas aviomieheni, sekös vaan passaa hyvin. Tuon miehen kun nykyään saa houkuteltua mukaan keikalle niin kovin harvoin. Yhdessä nämä Yön keikkailut on aloitettu vuonna 2007 ja silloin tulikin aika reilusti yhdessä käytyä jokunen vuosi keikoilla. Siihen aikaan kirjoiteltiin myös ahkerasti Yön vieraskirjaan, josta tulikin nopeasti monia tuttuja.

Maailman paras Mikko

Viimeistä kertaa Hyvän yön lauluja kiertuetta tarjolla, viime syksynähän niitä saman konseptin alla olevia konsertteja kuultiin useammalla paikkakunnalla. Konsertti eteni jotakuinkin tutulla kaavalla (listasta voi hyvin puuttua jotain tai järjestyskin voi hyvin olla väärä, syvä anteeksipyyntö tästä):

Ensimmäinen puoliaika:

Haaksirikko
En saanut sua pilviin
Laulu rakkaudelle

Vie mut minne vaan

Ei pakoon päästä voi
Voin luopuu mistä vaan
Vain yksi mies voi nostaa myrskyn
Vain yksi sydän särjettäväksi
Vieraskirja
Likaiset legendat 1

Toinen puoliaika:

Minne tuulet vie
Yötä vastaanottamaan
Kauneinta päällä maan

Mitä jos mä rakastan sua

Tuhoutuva tarina

Tia-Maria
Tie sydämeeni

Ihmisen poika

Encore:

Kiitos ja kunnia

ROLV

Ensimmäisellä puolikkaallahan siis kuultiin myös Beatlesia haitarilla. Olli pyysi ja Mikkohan soitti, koska Mikko on paras. Rakas kummityttöni keskusteli reippaasti ja kuuluvasti Ollin kysellessä ensimmäisellä puolikkaalla häneltä mielipiteitä konsertista. Tiedän että se pikkumimmi oli niin fiiliksissä, kun Olli hänet lavalta huomioi. Kyllä tuli typyä kehuttua, kuinka reippaasti hän vastaili. Itse en vastailisi yhtä reippaasti. Typynen kiipesi myös reippaasti lavalle Ollia halaamaan. Ihana kummitypy, ihana Olli.

Maailman paras Olli

Ihan en ole varma, että olenko koskaan nauranut millekään Ollin "vitsille" tai jutulle yhtä paljon, kuin tälle:
"Jos joku arvaa mitä mulla on taskussa, niin saa tuotemyynnistä 50€ tavaraa."
Kukaan ei arvannut.
"No mää löysin tuolta takahuoneesta tällasen linnun."

Ja siis hän kaivoi sieltä taskustaan talitintin. Ei voinut mitään muuta kuin revetä aivan totaalisesti. Voi kiesus, kuka ottaa tuollaisen tekolinnun ja tunkee sen taskuunsa?! No Ollihan se. Olli sai lavalle myös parit lahjukset, hänellähän on syntymäpäivät tuossa ihan kohta. Hyväntuulinen konsertti, jossa ehkä parasta oli se, että sen sai jakaa tuon rakkaan miehen kanssa. Ja paljon oli tuttuja Kuusaalla, sekin on aina mukavaa. Konserteissa on kyllä oma ihana taikansa, kun voi istua ja nautiskella erilailla musiikista, kuin baarikeikoilla.

17.3.2018 Virgin Oil, Helsinki

Maailman paras Timo

Seuraavana päivänä konserttitunnelmista baarikeikkatunnelmiin. Virgin Oil on entuudestaan tuttu paikka ja siinä paikan päällä tulikin kelailtua edellisten keikkojen muistoja. Joskus siellä on nähty Jaska tuuraamassa Jukia ja kaikenmoisia muitakin hassun hauskoja muistoja tulvi mieleen keikkaa odotellessa. Virgin Oilissa olimme hyvissä ajoin paikalla. Ja aika kului nopeasti siinä ihanien leidien kanssa odotellessa. Tässä vaiheessahan odotimme vasta oven aukeamista. Keikan odottaminen yökerhon puolella olikin sitten varsin mielenkiintoinen kokemus. Yleensä tulee lämmin jo ennen kuin keikka alkaa. Virgin Oilissa ei ollut tästä huolta, ilmastointi meinaan toimi t o d e l l a hyvin. Tuli kyllä pitkähihaista paitaa ikävä.

Keikka starttasi ihanasti JO kello 23, kiitos tästä! Virgin Oilissa edettiin jotakuinkin tällaisella setillä:

Kuuhullu

Maailman paras Jaska

Minne tuulet vie
Yötä vastaanottamaan
Pieni ihminen suuressa maailmassa
Rakkaus ei kuole milloinkaan
Tia-Maria
Mitä jos mä rakastan sua
Joutsenlaulu
Tuhoutuva tarina
Hän tanssi kanssa enkelten
Ihmisen poika
Likaiset legendat 1

Encore:
Haaksirikko
Kiitos ja kunnia
ROLV

Maailman paras Jussi

Paljon oli taas hilpeyttä ilmoilla. Paikkapaikoin omalla kohdalla se kääntyi myös jonkun sortin hysteriaksi. Kamala tunne, kun naurattaa hölmöt asiat ja sille naurulle ei tule loppua. Bändissä on kyllä vallalla erittäin hyvä fiilis, joka välittyy ihanasti myös yleisöön asti. Kiva tunne, kun itse keskittyy nauttimaan hetkittäin musiikista silmät kiinni ja kun ne avaa, niin joku sieltä lavalta tuijottaa ja virnistelee. Melkoisen hassulla tuulella oli tuo kitaristi, jota on kieltämättä kyllä ihan mukava katsella ja kuunnella siinä keikan aikana, vekkuli tyyppi se Turpeisen Jussi. Hilpeyttä herätti myös maailman paras Jaska keikan lopussa. Jaska on kyllä aivan huippu ihana, hänenkin kanssaan tulee joskus harrastettua huuliltalukua ja se tällä kertaa herätti hilpeyttä. Ihana Jaska. Liian harvoin tulee yksitellen kehuttua noita kaikkia huippuja tyyppejä siinä bändissä, mutta jokainen heistä on omalla erityisellä tavallaan huikea tyyppi. Minä ainakin tykkään heistä kaikista niin yhdessä kuin erikseenkin. Ihana hysteerinen keikka Virginissä. On tuo kyllä vaan ihana poppoo. Pus kaikille yöläisille taas viikonlopusta! Ja iso PUS rakkaille yöihmisille viikonlopusta!

Kuvia voi käydä taas katselemassa facesta.

Mikko Kangasjärvi, Jari Latomaa, Timo Mynttinen,
Olli Lindholm, Jussi Turpeinen ja Ari Toikka

"Näistä öistä voimani mä saan"

-Pauli Hanhiniemi

"Yli merten seilataan..." eli Yö-reissuilla laivalla ja Turussa

9.3.2018 Viking Grace

Jussi Turpeinen

Johan tässä taas on ehtinyt pieni tovi vierähtää ilman keikkoja. Perjantaina töiden jälkeen tuli starttailtua auto ja otettua suunnaksi Turku ja Viikkarin terminaali. Ajomatka oli kyllä mielenkiintoinen, kun taivaalta taisi sataa lunta ja vettä ja hyvin vaihtelevissa sääolosuhteissa tuli ajeltua. Ehjänä kuitenkin pääsin Turun satamaan ja löysin heti terminaalista ihania ja rakkaita Yö-ihmisiä, heidän kanssaan aika laivaannousun odotteluun sujuikin varsin nopeasti. Matkaseuranani oli myös eräs näistä ihanista ja rakkaista Yö-ihmisistä. Hyvin nopeasti tulikin jo suunnattua laivalla yökerhon puolelle ja joku käsittämätön vahinko pääsi käymään, kun ehdin nauttimaan jonkun virvoitusjuoman ennen keikan alkua. Hupsista. Keikka starttasi puolen kahdentoista paikkeilla ja viimeistään tässä vaiheessa suu kääntyi jälleen hymyyn. Ihanat ukkelit lavalle ja soitto soimaan. Viking Grace ilta eteni jotakuinkin seuraavia polkuja pitkin:

Kuuhullu
Minne tuulet vie
Pieni ihminen suuressa maailmassa
Kuorotyttö
Tuhoutuva tarina
Pettävällä jäällä
Vie mut minne vaan
Rakkaus ei kuole milloinkaan
Mitä jos mä rakastan sua
Laulu rakkaudelle
Ihmisen poika
Likaiset legendat 1
Encore:
Tia-Maria
Kiitos ja kunnia
ROLV

Timo Mynttinen ja Olli Lindholm

Kovasti jäi tunne, että joku biisi jäi listasta puuttumaan, mutta menköön se väsymyksen piikkiin, kun ei pää meinaa toimia oikein tällä hetkellä ja koska en ikinä keikan aikana kerää mitään listaa biiseistä vaan menen ihan oman muistin varassa, niin näillä nyt mennään. Tosin tämän reissun biisilistoja muisteltiin kyllä yhdessä erään yöystäväisen kanssa, koska oma pää ei riittänyt nyt lainkaan.

Laivalla oli hyvä fiilis ja ei taas puuttunut kyllä naurua keikasta. Kyllä oli taas vaikka mitä kaikkea sattumusta siinä keikan aikana. Opetetaankohan jossain huulilta lukemista, oli taas hiukan ruosteessa nuo aivot sen suhteen, eikä ihan meinannut saada selvää kaikesta, tosin välillä olisi parempi kun ei osaisi lainkaan lukea huulilta mitään. Paljon riitti kuitenkin keikalla naurua, hyvää mieltä ja riemua.

Keikan jälkeen lipsahti hiukan viihteen puolelle, jonka kyllä seuraavana päivänä tunsi muutaman tunnin yöunien jälkeen. Laivalla hengailuun oli kyllä taas rutkasti aikaa ja ehdimmepä piipahtamaan nimmarienjakotilaisuudessa, jossa nimmareita oli jakamassa se rakas Artisti, liekö liittynyt jotenkin siihen että tämä oli niitä The Voice Of Finland -risteilyitä. Muutkin samaisen ohjelman valmentajat esiintyvät, tai ovat jo esiintyneet samaisella laivalla kevään aikana. Nimmarinjakotilaisuudet on aina jotenkin koomisia ainakin minulle. Aina se on jotenkin yhtä noloa kipitellä sinne jonoon, mutta silti ne tilaisuudet ovat jotenkin hauskoja, harmi ettei niitä nyt ole viime aikoina ollut konserttien yhteydessä.

Laivan saapuessa satamaan matka jatkui ystävän luokse vaatteidenvaihto-operaatioon ja sitten kohti seuraavaa määränpäätä.

10.3.2018 Naima, Turku

Jari "Jaska" Latomaa

Turun Venus on vaihtanut nimeään ihan hiljattain. Kertaakaan en ehtinyt Venuksessa käymään, mutta nyt Turun keikalla jatkaminen oli luonteva valinta, joten ei muuta kuin suunnaksi Turun uusi Sedula eli Naima. Tästähän väänsimme noiden yöystävien kanssa vitsiä kohtuullisen paljon matkan aikana. Eikä tarvitse edes olla kovin kaksimielinen ajatusmaailma, kun Naimaan, tai Naimassa saa aikaan melkoisia hihityskohtauksia, varsinkin kun väsymystila oli vielä melkoinen, jolloin kikatuttaa kaikki. Siinä on kyllä ravintolaa melkoisella nimellä paiskattu.

Keikan odottelu meni varsin hilpeissä tunnelmissa. Seurailimme roudausboksien päällä olevien lavamonitorin ja tuopin pomppimista bassojen tahtiin. Kaksimieliset jutut lensivät ja nauru raikasi, kiitos ihanien keikkaseuralaisten. Ihan parasta. Keikalla kuultiin seuraavia biisejä:

Kuuhullu
Minne tuulet vie
Yötä vastaanottamaan
Se kerran kirpaisee
Hän tanssi kanssa enkelten
Sua muistoistani pois en saa
Mitä jos mä rakastan sua
Tuhoutuva tarina
Tie sydämeeni
Pettävällä jäällä
Vie mut minne vaan
Ihmisen poika
Likaiset legendat 1
Encore:
Kiitos ja kunnia
ROLV

Jaska, Olli, Timo ja Jussi

Bonuksena jossain välissä Mikko soitteli Beethovenia, tai ainakin sitä Olli pyysi, mutta Mikkohan soittaa ihan mitä vaan, on se niin taitava. Turun keikalla oli kyllä jotenkin aivan jäätävä lataus, tuntui että koko bändi veti 110 lasissa ja kaikilla oli ihan älyttömän hyvä fiilis. Luonnolisestikin se tarttuu ja yleisön puolella oli helppo tempautua mukaan siihen hyvään fiilikseen ja antaa sen viedä mukanaan. Järjettömän hyvällä energialla Yön keikat kyllä tällä hetkellä pyörivät, ei voi kuin ihailla miten hyvin paketti on kasassa. On ne vaan melkoisia seppiä kaikki. Nyt on taas niin loistokkaita ja hyväntuulisia keikkoja, ettei meinaa saada tarpeekseen, haluaisin vain lisää ja lisää ja lisää. Jatketaankin sitten harjoituksia jo ensi viikolla. Pus! Kiitos taas huipuista keikoista ja vielä erityisterkut kaikille matkalla mukana oleville hörhöille, jotka tunnistavat kyllä varmasti itsensä, puhumattakaan matkaseurastani, jolla on loputtoman pitkä hermo, pus pus!
Keikkakuvia näiltä kahdelta keikalta voi käydä vilkuilemassa tuolta minun facebookista.

"Näistä öistä voimani mä saan."