sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

"Yli merten seilataan..." eli Yö-reissuilla laivalla ja Turussa

9.3.2018 Viking Grace


Jussi Turpeinen
Johan tässä taas on ehtinyt pieni tovi vierähtää ilman keikkoja. Perjantaina töiden jälkeen tuli starttailtua auto ja otettua suunnaksi Turku ja Viikkarin terminaali. Ajomatka oli kyllä mielenkiintoinen, kun taivaalta taisi sataa lunta ja vettä ja hyvin vaihtelevissa sääolosuhteissa tuli ajeltua. Ehjänä kuitenkin pääsin Turun satamaan ja löysin heti terminaalista ihania ja rakkaita Yö-ihmisiä, heidän kanssaan aika laivaannousun odotteluun sujuikin varsin nopeasti. Matkaseuranani oli myös eräs näistä ihanista ja rakkaista Yö-ihmisistä. Hyvin nopeasti tulikin jo suunnattua laivalla yökerhon puolelle ja joku käsittämätön vahinko pääsi käymään, kun ehdin nauttimaan jonkun virvoitusjuoman ennen keikan alkua. Hupsista. Keikka starttasi puolen kahdentoista paikkeilla ja viimeistään tässä vaiheessa suu kääntyi jälleen hymyyn. Ihanat ukkelit lavalle ja soitto soimaan. Viking Grace ilta eteni jotakuinkin seuraavia polkuja pitkin:

Kuuhullu
Minne tuulet vie
Pieni ihminen suuressa maailmassa
Kuorotyttö
Tuhoutuva tarina
Pettävällä jäällä
Vie mut minne vaan
Rakkaus ei kuole milloinkaan
Mitä jos mä rakastan sua
Laulu rakkaudelle
Ihmisen poika
Likaiset legendat 1
Encore:
Tia-Maria
Kiitos ja kunnia
ROLV

Timo Mynttinen ja Olli Lindholm
Kovasti jäi tunne, että joku biisi jäi listasta puuttumaan, mutta menköön se väsymyksen piikkiin, kun ei pää meinaa toimia oikein tällä hetkellä ja koska en ikinä keikan aikana kerää mitään listaa biiseistä vaan menen ihan oman muistin varassa, niin näillä nyt mennään. Tosin tämän reissun biisilistoja muisteltiin kyllä yhdessä erään yöystäväisen kanssa, koska oma pää ei riittänyt nyt lainkaan.

Laivalla oli hyvä fiilis ja ei taas puuttunut kyllä naurua keikasta. Kyllä oli taas vaikka mitä kaikkea sattumusta siinä keikan aikana. Opetetaankohan jossain huulilta lukemista, oli taas hiukan ruosteessa nuo aivot sen suhteen, eikä ihan meinannut saada selvää kaikesta, tosin välillä olisi parempi kun ei osaisi lainkaan lukea huulilta mitään. Paljon riitti kuitenkin keikalla naurua, hyvää mieltä ja riemua.

Keikan jälkeen lipsahti hiukan viihteen puolelle, jonka kyllä seuraavana päivänä tunsi muutaman tunnin yöunien jälkeen. Laivalla hengailuun oli kyllä taas rutkasti aikaa ja ehdimmepä piipahtamaan nimmarienjakotilaisuudessa, jossa nimmareita oli jakamassa se rakas Artisti, liekö liittynyt jotenkin siihen että tämä oli niitä The Voice Of Finland -risteilyitä. Muutkin samaisen ohjelman valmentajat esiintyvät, tai ovat jo esiintyneet samaisella laivalla kevään aikana. Nimmarinjakotilaisuudet on aina jotenkin koomisia ainakin minulle. Aina se on jotenkin yhtä noloa kipitellä sinne jonoon, mutta silti ne tilaisuudet ovat jotenkin hauskoja, harmi ettei niitä nyt ole viime aikoina ollut konserttien yhteydessä.

Laivan saapuessa satamaan matka jatkui ystävän luokse vaatteidenvaihto-operaatioon ja sitten kohti seuraavaa määränpäätä.

10.3.2018 Naima, Turku


Jari "Jaska" Latomaa
Turun Venus on vaihtanut nimeään ihan hiljattain. Kertaakaan en ehtinyt Venuksessa käymään, mutta nyt Turun keikalla jatkaminen oli luonteva valinta, joten ei muuta kuin suunnaksi Turun uusi Sedula eli Naima. Tästähän väänsimme noiden yöystävien kanssa vitsiä kohtuullisen paljon matkan aikana. Eikä tarvitse edes olla kovin kaksimielinen ajatusmaailma, kun Naimaan, tai Naimassa saa aikaan melkoisia hihityskohtauksia, varsinkin kun väsymystila oli vielä melkoinen, jolloin kikatuttaa kaikki. Siinä on kyllä ravintolaa melkoisella nimellä paiskattu.

Keikan odottelu meni varsin hilpeissä tunnelmissa. Seurailimme roudausboksien päällä olevien lavamonitorin ja tuopin pomppimista bassojen tahtiin. Kaksimieliset jutut lensivät ja nauru raikasi, kiitos ihanien keikkaseuralaisten. Ihan parasta. Keikalla kuultiin seuraavia biisejä:

Kuuhullu
Minne tuulet vie
Yötä vastaanottamaan
Se kerran kirpaisee
Hän tanssi kanssa enkelten
Sua muistoistani pois en saa
Mitä jos mä rakastan sua
Tuhoutuva tarina
Tie sydämeeni
Pettävällä jäällä
Vie mut minne vaan
Ihmisen poika
Likaiset legendat 1
Encore:
Kiitos ja kunnia
ROLV

Jaska, Olli, Timo ja Jussi
Bonuksena jossain välissä Mikko soitteli Beethovenia, tai ainakin sitä Olli pyysi, mutta Mikkohan soittaa ihan mitä vaan, on se niin taitava. Turun keikalla oli kyllä jotenkin aivan jäätävä lataus, tuntui että koko bändi veti 110 lasissa ja kaikilla oli ihan älyttömän hyvä fiilis. Luonnolisestikin se tarttuu ja yleisön puolella oli helppo tempautua mukaan siihen hyvään fiilikseen ja antaa sen viedä mukanaan. Järjettömän hyvällä energialla Yön keikat kyllä tällä hetkellä pyörivät, ei voi kuin ihailla miten hyvin paketti on kasassa. On ne vaan melkoisia seppiä kaikki. Nyt on taas niin loistokkaita ja hyväntuulisia keikkoja, ettei meinaa saada tarpeekseen, haluaisin vain lisää ja lisää ja lisää. Jatketaankin sitten harjoituksia jo ensi viikolla. Pus! Kiitos taas huipuista keikoista ja vielä erityisterkut kaikille matkalla mukana oleville hörhöille, jotka tunnistavat kyllä varmasti itsensä, puhumattakaan matkaseurastani, jolla on loputtoman pitkä hermo, pus pus!
Keikkakuvia näiltä kahdelta keikalta voi käydä vilkuilemassa tuolta minun facebookista.

"Näistä öistä voimani mä saan."




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti